Kun kisa alkoi kello neljä iltapäivällä, keli oli kostea, ja Goodyearin renkaiden huomattiin pian toimivan Firestoneja paremmin. Goodyearin renkailla ajaneen 1-auton Ken Milesillä ja Denny Hulmella ja 3-auton Dan Gurneylla ja Jerry Grantilla ei ollut mitään ongelmia, mutta kun McLaren ajoi Mulsannen suoralla lähes 340 kilometrin tuntinopeudella, hänen autonsa renkaista irtosi kokonaisia paloja.
McLaren ajoi varikolle kello 17.33 ja päästi Amonin rattiin. Sen jälkeen hän etsi käsiinsä Firestonen edustajan ja sopi vaihtavansa Goodyearin renkaisiin. 2-auto oli kuitenkin jäänyt jälkeen kärjestä ja McLaren sai kurottua eron kiinni vain, koska 1-autoa kuljettanut Miles hidasti seuraavana iltapäivänä ennen kohua aiheuttanutta maaliintuloa.
Kun Amon valmistautui lähtemään varikolta, McLaren sanoi hänelle ”Go like hell” (Nasta lautaan), josta tuli A. J. Baimen kirjoittaman, Fordin ja Ferrarin 1960-luvun Le Mansin ajoissa käymästä kaksintaistelusta kertovan bestsellerin nimi.
Kun kello seuraavana iltapäivänä lähestyi neljää, kisassa edelleen mukana olevat Fordit 2, 1 ja 5 asettautuivat muodostelmaan maaliin tuloa varten. Viimeistä Holman & Moody -tallin autoa kuljettivat Ronnie Bucknum ja Dick Hutcherson.
Kahden Shelby-tallin auton sovitusta tasapelistä käydään kiistaa vielä tänäkin päivänä, mutta kisan päätyttyä McLaren ja Amon julistettiin voittajiksi, koska heidän lähtöruutunsa oli taaempana ja he siten ajoivat pidemmän matkan samassa ajassa. Jos he eivät kuitenkaan olisi jo varhaisessa vaiheessa vaihtaneet Goodyearin renkaisiin, heillä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia.